Tunteiden valokuvaamisesta

Ystäväni totesi itsestään joskus ollessaan väsynyt, että ”valot ovat päällä, mutta ketään ei ole kotona.” Katse silmissä näyttää silloin tyhjältä ja kasvojen ilme on varsin mitäänsanomaton.

Vanhat sanonnat kertovat, että ”silmät ovat sielun peili” tai ”kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa.” Kuvia katsottaessa katse seikkailee suurimmaksi osaksi kuvatun henkilön silmien alueella. Siksi olisikin hyvä, että henkilökuvissa olevan henkilön ilmeestä ja silmistä näkyisikin jokin tunnetila tai ajatus.

Tunnetilat tulevat ja menevät. Kuvaustilanne voi jännittää ja kuvattava voi tuntea pelkoa, inhoa, epävarmuutta ja monia muita tunteita.

Näitä tunteita harvoin kuvattava kuitenkaan haluaa mukaan kuvaan. Haluamme katsella kuvia iloisista ja varmoista ihmisistä.

Miten sitten kuviin saadaan tunnetta? Jokainen voi luoda tunteita itselleen. Tunteet eivät normaalielämässäkään vain synny – niiden synnyttämiseksi tarvitaan ajatustyötä. Tunteiden kehittelyyn ja muovaamiseen ei tarvitse edes näyttelijänlahjoja. Kasvojen ilmeet ovat sitä parempia mitä aidommin kuvattava henkilö pystyy itselleen tunteita kehittämään ja unohtamaan varsinaisen kuvaustilanteen. Kuvaaja voi auttaa tunteiden kehittelyssä kannustamalla kuvattavia. Kannustukseksi tuskin kuitenkaan riittää kehotus hymyillä iloisemmin, jos kuvaustilanteessa ei ole mitään iloista. Kuvaaja voi omilla tunteillaan, juttelullaan, eleillään ja ilmeillään houkutella kuvattavan haluttuun tunnetilaan.

Kaikki alkoi keskustelusta ystäväni kanssa. Keskustelumme ajautui jotenkin Aku Ankka -lehdessä ilmestyneisiin aukeaman kokoisiin julisteisiin, joissa Akulle on piirretty erilaisia tunnetiloja. Aihe kiehtoi meitä kumpaakin, ja päätimme ryhtyä valokuvaamaan tunteita ja niihin liittyviä ilmeitä. Sovittu kuvausajankohta läheni, mutta Aku Ankasta tehtyjen piirrosten toistaminen valokuvaamalla ei houkutellut. Toisaalta listan tekeminen erilaisista tunnetiloista vaikutti kovin työläältä. Onneksi internetistä löytyy nykyään melkein kaikki tarpeellinen tieto: Opetushallituksen ylläpitämästä Opettajan verkkopalvelusta löytyi lista 104 tunteesta, joiden kuvaamisen päätin aloittaa.

Kulttuurista toiseen hyvin pitkälle samanlaisena ilmeneviä tunnetiloja on todettu olevan kuusi: Pelko, viha, iloisuus, hämmästys, suru ja inho. Tutkijat ovat erilaisissa tutkimuksissa todenneet, että ihmisten ilmeet ovat samat myös näiden yhdistelminä syntyneissä tunteissa, kuten iloisesti yllättynyt, iloisesti inhoava, surullisesti pelokas, surullisesti vihainen jne. Kasvojen ilmeet tuotetaan ilmeisesti 23 lihaksella. Kalifornian yliopiston psykologian professori Paul Ekman on päätynyt tutkimuksissaan siihen, että ihminen pystyy tekemään yli 10 000 erilaista ilmettä, joista vain 3000 liittyvät tunteisiin.

Kasvoilla näkyvä tunneilmaisu on hyvin pienistä seikoista kiinni. Kaksi eri tunnetta saattaa saattaa näkyä kasvoilla vain hieman toisistaan poikkeavana ilmeinä. Silti toinen henkilö tunnistaa tunteen kasvojen ilmeestä varsin hyvin. kuvatessani pystyin kuvattavan ilmeestä päättelemään milloin hän ei pystynyt tuottamaan haluttua tunnetta ”puhtaana”. Usein tavoiteltuun tunteeseen sekoittui jokin toinenkin ajatus ja se näkyi myös kasvoilta. Esimerkiksi tyytyväisyydessä saattoi olla mukana ripaus iloisuutta tai onnellisuutta.

Monien tunteiden, kuten rakkauden, ajatellaan kohdistuvan johonkin toiseen henkilöön. Ihminen voi myös rakastaa itseään. Onko näissä kyse samasta tunteesta, vaikka kohde on eri? Entä miten on tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden tunteiden kohdalla? Näkyykö tyytymättömyys itseen kasvoilta eri tavalla, kuin tyytymättömyys toiseen henkilöön? Tuntuvatko ne aidosti erilaisilta vai aiheuttaako näennäisen eron mukaan sekoittuva jokin muu tunne? Jos olemme tyytymättömiä johonkin toiseen henkilöön, tuleeko mukaan enemmän vihaa kuin tyytymättömyydessä itseensä?

Kuvatessani tunteiden tuottamia ilmeitä jouduin pohtimaan tällaisia asioita. Päädyin siihen, että tunne puhtaana on aina sama ja se näyttää samalta kohteesta riippumatta.

Melkein kaikki 104 tunnetta on nyt kertaalleen kuvattuna. Jo varsin varhaisessa vaiheessa oli selvää, että pidän tunnekuvista jossakin vaiheessa näyttelyn. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta näyttelyyn Toijalassa kulttuuritalo Laaksolassa yhdessä akaalaisen valokuvaajan Pekka Siltalan kanssa, en empinyt. Näyttely on avoinna 5.11. – 4.12. 2015.

Lähes kaikki projektissa tähän mennessä kuvaamani henkilöt ovat harrastajanäyttelijöitä. Kaikki pitivät kuvattavana olemista innostavana, hauskana ja mielenkiintoisena. Usein yllätyimme miten pienikin muutos vaikutti ilmeestä välittyvään tunteeseen. Näyttelyn yhteydessä annan yleisöllekin mahdollisuuden harjoitella tunteiden ja ilmeiden yhteispeliä kameran edessä.

Projektini jatkuu näyttelyn jälkeenkin. Tavoitteenani on kuvata samat tunteet erilaisten ihmisten kasvoilta. On myös kiehtova ajatus kuvata samalla kerralla kaksi henkilöä, joilla on sama tai eri tunteet. Olen myös teettänyt kuvapelin, jossa jokainen voi kokeilla tunteiden tunnistamista. Peli julkistetaan ihan pian.

Miksi sitten tunteiden ilmaiseminen minua niin kiinnostaa? Haluan ottaa valokuvia, joissa ihmiset ovat oikeasti läsnä ja heidän silmistään loistaa valo, koska he ovat ”kotona”.